Vehreämmät niityt.

Vaikka kulkisin vehreillä niityillä
ei minussa mikään täyty
Sillä se tunne on aina läsnä
aina sisällä, hakkaamassa nyrkeillään
kalloni sisäpintaa, tahtoen ulos.
Kuulen luuni vaimeat kolahdukset,
tunnen migreenin takovan.

Näen polun, joka johtaa juuri peitellylle
maalle
haudalle.
Tuoreet kukat
tuoreen kaipauksen
jonkun ikävän,
ikävän joka hiipuu
haipuu
ja katoaa ajan kanssa.

Helpottaa.

Ja kai on helpottavaa tietää,
että se ikävä tulee jokaisen kohdalla
helpottamaan,
mutta ei se mitään helpommaksi tee.

ei kuolemaa.
ei omaa.
eikä toisten.

Tyhjää ääntä.

Pystyin kuulemaan vain kitaran kierron
pystyin vaivoin tajuamaan sen lähtevän minusta.
Se oli ikuinen looppi, jossa kuuntelin ääntä
jota itse tein.

Se oli täydellistä.
Se oli kaikki.
Se oli musiikkia ilman nuotteja.
Musiikkia jota ei tarvitse soittaa.

Kukaan ei kysy kitaran kiertoa kuunnellessaan
"Kuka tuota soittaa?"
Se on musiikkia,
joka jätetään soittamatta.
Täydellistä
Tyhjää ääntä.

Resonanssi ravistelee minut hereille
itsestäni,
ravistelee atomeitani
moukaroi solujani värähdyksillään
sulattaa tajuntani yhdeksi äänen kanssa

ja se on kaikki
ja se on täydellistä
olemassaoloa
musiikkia ilman nuotteja.
lauseita ilman sanoja.

Voitto.

Käännyin pois kun he eivät enää katsoneet
ja puristin nyrkissäni kuristettua jumalaa.
kukaan ei uskaltanut sanoa mitään.
ei enää.
ei nyt,
ei koskaan.
minä olin voittanut ne kaikki
ja ne tiesivät sen.

Ne eivät nähneet vaivaa,
koska näkivät häviävänsä.
Tuhansia kertoja.
tuhansia kertoja uudestaan.

Kaikki jatkoivat elämäänsä,
kaikki jatkoivat ahdistunutta olemistaan
Kaikki yhdessä
Kaikki häviäjiä.

Ja tiesin hävinneeni eniten,
kun heitin kuolleen jumalan
roskikseen
sen ohi laahustaessani.

Runoja kai nämä.

STRAIGHT EYES, BENT SPINE

I wake up and another morning
greets me with a grin so wide I can see it's
bleeding gums.
From the first moment on my mind is set.
Today will be a great day.
I get up and put my clothes on,
brush my teeth with force and dedication.
20 strokes to each pair of teeth, so that's
threehundred and twenty strokes total.
I am pedantic in that way.
I am pedantic in every way.
My vision is straight, my mind won't stray
and if I feel uneasy
I'll look away.
I'll be the best darn worker there is.
I'll be the most profitable, reliable,
undeniably able worker there is.
I'll do anything they want me to do.
Even kill someone if I'm told to,
behold my loyalty for it is true,
I'll do anything to satisfy you.
I grab an apple from the table and
give it a bite. I feel maggots
squirming in my mouth,
the apple was rotten.
I laugh out loud as I
chew and swallow them all.
-----------
HELP LESS

What's this, what not, here, when, this
helpless, less what, help? Not, no this
nor that, not thin, not fat,
Dancing in a flame, wrapped in drapes,
covered with shame's warm blanket.
Not this, not her, no time, not well,
yes, thanks for everything, now fuck off
Who? no, I don't think so, yes I do.
I am not, oh yes please do, nails
nails, wails, homegrown, adept, lost
what's this, what now, here, when, this
Helpless, help less, please, now fuck off.

----------
VANKI

Vanki voi olla niin monella tapaa
vanki voi olla vaik päältä ois vapaa
Jos sydän on kahlittu johonkin muuhun
jos syyllisyys tunkeutuu ytimeen, luuhun
jos aatokset lennä ei minnekään
jos työsi ei pääty, ei töihin jää
vanki voi olla niin monella tapaa
vanki voit olla vaik oisitkin vapaa.
----------------------
TYHMYYS

Useimmiten käteen leikkaavat veitset
ovat niitä keittiön tylsimpiä.
-----------
Kädet syöpyneinä kurotan ulos
kaukaisiin näkyihini
Tulessa palaviin houreisiini
hallusinaatioihini
Tunnen käteni olkapäällä
tuen minut itseeni.
Kaikki lakastuu ympärillä
naurava liekki nielee turhat.
Jättää jälkiä järven jäähän,
nostaa kirveen ja laskee päähän,
päättää päivät eläväisen
kuolevaisen kulkevaisen.
Tuuli tyhjentää tulet,
talloo liekin sammuksiin
lumehen peittelee tuhkan
Tuhoaapi tuhoajan,
sammuttaapi sammuttajan,
lopettaapi lopettajan.
------------------------
SILMÄ

Jos kaivan silmän päästäni
se onko riittävä lahja?
jos leikkaan irti jalkani
sä tarvitsetko kahta?
Jos leikkaan irti käteni
niin millä leikkaan toisen?
Jos annankin vain nää silmäni
kai anteeks antaa voit sen?
---------
LOPUNAJAN SILVOTTU PROFEETTA

Minä tulin takaisin
minä kerroin kuinka asiat tulevat olemaan
Kenelläkään ei ole mitään hätää
ei mitään pelättävää
Rakkaus pelastaa maailman
voittaa kaiken pahan.
Ne palkaksi mut silpoivat
pään kepin nokkaan laittoivat.

Tajunnanvirtaa

Tämä vieras sisälläni, tunne vatsanpohjassa
pelko ja ahdistus,
pelko pelosta, ahdistus ahdistuksesta
Kumpikin vieraina valmiissa pöydässä,
siinä jonka minä tein.
Polte, vaiko jäätävä kylmyys, tylppää kärsimystä
tylppää kipua, unohda
sanoja jotka eivät mahdu suolesta ulos,
jäävät tukkeeksi, muodostavat kasan
Eivät päästä läpi, ei sanoja, ei ajatusta
Tunnen sydämeni sykkeen vavisuttavan kaikkea kehoani
umpilisäkkeestä aivokurkiaiseen, varpaasta sormeen
reidestä hartiaan
Yhtä rytmiä, yhtä resonanssia, yhtä sykettä
Keho, mieli, alitajunta
Kaikki yhtä.
----
Kun ei voi puhua, täytyy huutaa
Se on ainoa asia, missä on järkeä
Huutaa niin kovaa, että koko maailma kuulee
Huutaa niin syvälle, että maa vavahtelee
Maailma on täynnä ihmisiä
jotka kulkevat käsissään ämpärit
Ne ämpärit ovat täynnä mutaa
ja he kaatavat sen niskaasi
Ja tuntevat voivansa paremmin
eivätkä tarvitse sinua enää
Ja sinä pyyhit mudan silmiltäsi
ja jatkat matkaasi
etkä huoli heistä enää.
Sitten aurinko alkaa paistaa
Hymyilet ja kävelet omaa polkuasi
Kunnes kaikki muta kuivuu ja kovettuu
Etkä voi liikkua enää askeltakaan.
----
Tämä kaupunki on ulkokuorta
ennakkoluuloja puettuna
valheelliseen hyväksyntään.
Kaikki on niin helppoa
kun sanotaan yhtä ja tehdään toista.
Tämä kaupunki on täynnä peilin rakastajia
ja vihaajia.
Eikä kukaan nauti mistään mitä tekee.
Täynnä urbaania kaupunkikulttuuria
joka kompuroiden kantaa ruraalin kielen
mudat kalliille parketille.
Keski-Eurooppalaista kahvilakulttuuria
Itä-Eurooppalaisessa infrastruktuurissa.
Tämä kaupunki tahtoo olla Pariisi,
Mutta onkin vain Pärnu.

Viime aikoja

KATTOIKKUNA

Mieli pyöri ympäri kalloaan.
Se oli viime aikoina tuntunut ahtaammalta
pienemmältä.
Tuntui, että näkymä silmissä
oli rumempi ja harmaampi kuin ennen.
Hän kuuli korvien läpi naapureidensa
tappelut ja mielipiteet
ja ne ahdistivat häntä.
Hän ei viitsinyt raottaa suutaan
ja huutaa.
Se olisi ollut vaikeaa
ja siitä olisi tullut
kiusallisia seuraamuksia.
Niinpä mieli vain pyöri
turhautuneena kallossaan,
miettien mitä voisi tehdä.
Päiväkaudet hän mietti,
kävellen ympäri pientä kalloaan
kompuroiden lattialle jätettyihin
hermoihin.
Lopulta hänellä välähti.
Hän päätti sisustaa uudelleen,
se piristäisi!
Vähän se vaati apua käsiltä
ja haulikolta,
mutta rauhaton mieli sai
tehtyä kalloonsa
ihan hienon kattoikkunan.
----------
Small changes
We're moving through this phase
of uncertainty, of unwinding the reality.
The flat world which turned out to be a ball
appears to be flat again.
What does it even mean?
What will I teach my kids?
How does time-space create thoughts
which are not present in time or space
How does this fucking thing work?
Or does it? Does it even exist?
What if it could be proven mathematically,
that we don't exist?
Would it alter the "reality"
of our everyday lives?
What would death mean
in a world that doesn't exist?
What if this is death, a plain of
non-existence, moving towards
the inevitable existence.
Of course that would be silly
Insane, even.

SYDÄN

Musta graniittimöhkäle
Kaikki seinät sileät, kaikki seinät kiveä.
Kylmä, kova ja raskas
Tyhjä kuin harmaa taivas
Harhaanohjattu laiva
Maksamaton tonnin laina
Auki revityt haavat
Syrjään työnnetyt vaivat
Kaikki kaulassa painaa
Uraa syvemmäksi kaivaa
Kunnes yhtenä päivänä
Graniitti mut maahan painaa.

Jotain runoja

Kylmä hiki

kylmät jalat
hiessä
mieli puuduksissa
tuhkaa varpaiden välissä.
Kaikki takana.
Ei ajatusta.
Ei hetkeä.
Vain tuhkaa
ja hikeä
kunnes hengitys jatkuu
henki taas kulkee
hiki kihoaa kylmänä
kuin aamukaste
aamuyöstä.

Odotus

odotus, ikuinen preesens
ei koskaan mahdollisuutta futuuriin
ei koskaan kuolemaa
ei koskaan ei mitään
aina jotain, aina odotusta
koko elämä
kuoleman odotusta
matkaa
ja perille pääsy
on pelkkä pettymys.

Valheet

Silmät pyörivät päässä
pakoilevat totuutta valheissa
valheet näkevät läpi kaikista
totuuksista, totuudet ovat
vain verhoja, vaatteita valheille
peittoja peloille,
peltoja surulle,
loppuja aluille.
Helppoja, pieniä
valkoisia polkuja
joita kävellä
rotkoon
jottei tarvitse enää
nähdä.

----

Sulje silmät, hengitä sisään
ymmärrä tämän olevan viimeinen
Se on tässä, seisot ikuisuuden kynnyksellä.
Vain tämä henkäys pitää sinut poissa.
Ei koskaan enää iloa, ei koskaan enää surua
ei koskaan enää mitään.
Tämän jälkeen olet ikuinen fakta,
määritetty sarja kaikkeuden koodissa.
Mikään ei ole enää epämääräistä
mikään ei ole epävarmaa.
Kaikki vain on.
-----

Odotushuone

Olenko sittenkään tässä
tyhjä pää hartioiden välissä
lihanukke tajunnan päälle vedettynä
hajoamassa itseensä, keräämässä
murusia, syömässä sirpaleita itsestään,
leviämässä käsiin.
Mitä tämä on? Tätäkö tämä on?
Ihmisyys?
Elämä.
Kuoleman odotushuoneissa hikoilua
vuoronumero kourassa, istumista,
loputtomia tunteja, loputtomia hetkiä,
joita silti laskee pelolla,
koska tässä ja nyt ei tarvitse olla
mitään kenellekään.
Tässä ja nyt on oikein hyvä,
juu,
verrattuna siihen mikä odottaa
kohta ja tuolla,
tämähän on oikein hyvä,
eihän tässä mitään
eihän tässä mitään sitten kai..

Give it back

you say you want to see, see what, what is there to see, absolutely nothing at all, at all, to tell the truth, truth, what truth, your truth my truth? There is no truth, truth is only something you tell in between the lies to make the lies seem more truthful, there is no other truth, than that and that you know too, don’t you now?

All the same, the truth, the lie, the rude don’t mind the truth or lies, it’s nevertheless the same in every occasion,  occasionally separate the lie to tell you lie to unmask their lie, see it’s the same as mine, I told this lie you told as yours, so it must be a lie ‘cos it’s my lie!

Now give it back, what, this or that, no this, not that, the lie, the lie, give me back the lie, the eternal life, the blessing sprayed all over us all like a waste sperm to the sink, like they would really think about the life after life, I tell you there’s no life after knife, but I know you don’t mind me saying so…

Now give me back the lie, all the lies all afterlives, put your knives on the table and cut me a slack will you!?

Tear apart the flesh from heart, to separate the two from start, the mind, the body, the soul somewhere in there too, I suppose, but I’m not that sure, all I know is what I know, that you still have it, have what, have the lie, you still did not give it back, you still hide it behind your back, now give it back to me, the lie, you gave it, no you didn’t, stop lying and give it back, the lie the lie the lie!

You still keep it to yourself, give it back, give it back, give it back, I need the lie, I need the life, so that I see that I won’t die, say it again, say it again and again and again, please tell me I won’t die, give me the lie, GIVE ME THE LIE!

No, you still didn’t give it back to me, yes I know I know, how I know, well, I still don’t believe you that’s how I know.

Runoja

Arki.

Aatteet palavat nuoruuden moottorissa
Ampuvat raketin yhä syvemmälle
Ulkotodellisuuteen.
Se kantaa kyllä pitkälle
Mutta hyytyy ajan kanssa
Kun todellisuuden tiheys on tiiliseinä
Ja pysähtyminen näyttää väistämättömältä.
Onnellisimpia ovat kai ne
Jotka sattuvat räjähtämään matkallaan
Näkemättä tulevaisuuttaan
Yksin
Kylmässä
Tyhjässä
Arjessa.

Pulut.

Eläkeläiset istuvat torin laidalla kuin pulut
Pulputtaen keskenään päät nyökkäillen.
Valo vaihtaa väriä ja bussi keikkuu
Valon nopeutta eteenpäin.
Näkymä vaihtuu toiseen, vanhat vaihtuvat
Nuoriin.
Maailma pysyy samana,
Se on yhtä synkkä ja kamala
Mutta nuoruus on katala
Ja värittää kaiken toivolla ja idealismilla.
Mutta niin se pallo pyörii
Ja niin sen kuuluukin
Sillä jos ei tule nuoria
Jos ei ole toivoa
Meille jää vain puluja.

Persoonapronominitaivutusharjoitus.

Minä itken.
Sinä itket.
Hän nauraa.
Minä suren.
Sinä kadut.
Hän laulaa.
Minä huudan.
Sinä itket.
Hän tanssii.
Minä tapan.
Sinä itket.
Hän kuolee.

Keisarin raskaat kahleet.

Lopultakin kaikki on vain valheita
Raudasta kudottuja paitoja
Jotka roikkuvat harteilla
Pitävät ryhdin suorana.
Nämä vaatteet, joita kannat
Vaikka et jaksaisi kantaa
Lihaasikaan.

Paperitalo.

Miksi näin aina käy?
Silmäni polttavat sieluuni reijän
Tuli syttyy taas, tuhoaa kaiken
Sen mitä olen rakentanut.
Sen siitä saa
Kun rakentaa talonsa
Paperista.

Yksin.

Keskeytys.
Variksenpelätin sateessa,
Pimeät pellot ympärillä.
Kuun valo polttaa silmiä.
Loppu ei tule ikinä.
Polkupyörä ruostuu liiterissä.
Onneksi kohta on kai jo aamu.

----

Pinta on tyyni
Mikään ei liiku
Ilmekään ei värähdä.
Sisällä on sota.
Kaikki soluni kaikkia solujani vastaan
Jokainen atomi toistansa vastaan.
Olen niin raivoissani
Etten saa edes ilmettä kasvoilleni.
Ja koska en reagoi mitenkään
Kaiken täytyy olla hyvin
Ja menemme nukkumaan
Taas.
Vähitellen tuli hiipuu,
Hiillos jää odottamaan tuulta
Joka puhaltaa sen liekkiin taas.

Singing Rooms

People bring their stuff in
And the rooms change their sound
Their tone, their twang.
The acoustics change
And you realize
You are not home anymore.
But you also realize that
It's still the same song.
It's just a different chord.
And we all get to dance to it,
The minors, the majors, the seven-chords
Linger in the air
To remind us of our rotten lives
These cages which change their tones
As we bring our stuff in and out.
And the song goes on
Long after we have gone.

The Frost.

The bus drives on
Unsteady as always.
I stare out of the window
To the frozen lakes
And I realize
Not everyone get to see this
Ever during their lives.
That I'm a part of minority
That has spent the majority of my life
In this cold, frozen space.
I don't mind the frost outside.
I'm terrified by the frost
We all seem to have inside.

Needle

This pencil is like a needle.
It's in my hand, but it could as well be in my arm
for I am addicted. I am hooked.
I need this. Hours of solitude, hours of road.
Hours of writing.
Hours of existing without the burden.
I should call someone. But I'm not going to let anyone
ruin this.
I call when I get THERE.
Not now.
Now I just enjoy these brief moments of rest.

I admit

For those who worship the form
admire the words
love the shape
I have nothing to say.
For those who worship the presence
admire the meaning
and love the mind
I have nothing I can say.

Miles to the Grave

How many miles away am I from my grave?
Guess I'll have to keep going to find out.
Though I'd rather not. I'd rather just sit here.
In dullness.
Stare out of the window
Into nothing.
Though every step seems like
The one preceeding it, it's never the same.
They always take me forward.
To somewhere else.
Towards something new.
Towards the grave.

Minor Explosion

I could tell it by your smile.
You didn't get me.
You took the insult that was never there.
You took my pen in your own hand
And wrote the insult there.
I don't blame you.
I should have been more careful.
But this minor misunderstanding
Was the sparkle that lit the fuse
And made my self-hatred explode
Out of all proportions.

Let it all burn.

I will walk out the door
I will quit this world
But there's quite a lot to do
Before I'm done.
Don't worry,  if you hate me.
The time will come soon enough.
I'll get what's coming to me.
The flower within me will close.
The candle will burn out.
I'm just feeding it.
Everything, every piece of paper
Every song, every sketch,
I will sacrifice everything.
Let it all burn.

Starve

Knowledge builds up the wall
That appears to stand a thousand feet tall
When the wall crumbles down upon us all
We will all be buried under it's weight
And it will surely leave a mark.
Instead of the fruit we eat the whole tree.
Isn't that green?
We'll aquire all the knowledge the universe beholds
Once we learn to shut up and eat.
But in this garden of Eden we rather starve to death
Than listen to anyone else
To tell us what to do.

Random Stuff From The Typewriter.

So here's something I've written since I finally got off my ass and cleansed the typewriter.. Which was about two days ago, I know I'm lazy..
---------------
Metronome inside my chest
Keeps taking away my precious seconds.
---------
ANTIMATTER

Revolving, spinning around,
in constant motion,
Locust swarm of particles,
destroying, annihilating
All things in it's way.
------------------
THE HOUSE THAT ACID BUILT

No One is home.
All the doors are flung open and off their hinges.
The hardwood floor creeks under the steps you never took.
The faucets are running, they drip thoughts that start to form
Small puddles at your feet.
In their reflections you can clearly see the wreckage of yourself.
The reflection of a mirage of an image of flesh.
Your eyes see,
Your mouth spill's it's filth.
Your ears hear that filth.
It's an endless feedback loop of meaningless noise.
Dirt. Filth. Sludge.
You involunteerly raise your hand to feel if your heart still beats.
It doesn't. It's disconnected, the power outlet is shut down.
The wind blows though your empty shell,
The skin has been shed.
The walls are still there, closing in as always.
The walls are still there, the roof is still up, the faucets still running.
No One wants to live
In the house that acid built.
----------------------
THE WINTERS COME AND GO

The snow comes around as always, cold and heavy.
My hands are shaking, though my mind seems ready
and my eyes are fixed on yours, firm and steady
Although your eyes don't see, you don't think,
you don't breathe, you don't even exist anywhere
outside of me, I still see you both.
In every single sun that's setting, in every dawn ascending
from night's loving embrace. I can't seem to forget it.
I still remember everything you ever taught me.
And though years may pass, and all else will fade,
You will still be sitting there, on the opposite side of the table,
right where you always used to sit.
And I can always come back here, and ask for your guidance.
And you'll always be here, inside my mind,
waiting eagerly for me to visit you, telling what's new,
Telling me what I should do. And I will always love you for that,
And for everything else too.
Thank you.
-----------------
SUBURBIA

Concrete boxes concealing
Concrete lives within,
Dreams moulded in concrete,
Everything is concrete
No deeper meaning
Nothing unexpected
Every single path
Will end to it's headstone.
Concrete plans
Concentration camps
Modern mental warfare
Against humanity.
------------------
FREQUENT DELUSIONS

You think I'm standing right
here in front of you
Though I am not.
I'm standing still in constant
motion.
Every particle of me swirling
around in emptiness.
And all you perceive
is frequencies that deceive
you to believe
That what you see
would really be me.
I am quite sure I don't
exist at all.
And mostly, I'm right.
Most of me is just waste of space.
----------------

You wallow in your own filth
Linger in your misery
Everything is shit
but you don't want to change a thing
Desperate for attention,
crawling back to hell
But only when you first made sure
That we're all watching.

Silppuja..

Mies katseli tympääntyneenä ulos bussin ikkunasta. Kadut olivat täynnä rasittavia ihmisiä, jotka palloilivat päämäärättömästi ympäri kaupunkia. Hän ei tuntenut kuuluvansa heihin. Hän kulki bussisa, tehokkaasti kohti kotiaan työpäivään päätteeksi. Työssään hän oli ollut jämpti ja tuottelias, ei puuhaillut ylimääräisiä, ei soitellut henkilökohtaisia puheluita, ei jaaritellut turhanpäiväisyyksiä. Koko maailma oli yhtä pullamössöä hänen edessään. Nämäkin muut ihmiset tässä bussissa höpöttelivät ketkä toisilleen, ketkä puhelimiinsa, kaikki niin hyväntuulisina. Mitä syytä näillä vetelyksillä oli olla noin hyvällä tuulella? Ei niin mitään! Koko tämä pullamössökansakunta matkalla kohti pullamössöhelvettiään. Se oli niin saatanan ällöttävää ja vastenmielistä.  Hän jumittui katsomaan yhtä yksinhuoltaja äitiä, joka tyynnytteli vaunuissa itkevää lastansa. Taas tuollainen, joka kasvattaa tänne yhden pumpulissa hoivatun luuserin lisää. Miehen teki mieli mennä vaunuille ja ravistella vauvaa. Rakennuksen takaa esiin hyppäävä aurinko sokaisi hänen silmänsä ja hän kirosi mielessään senkin. Tuli hänen pysäkkinsä. Kuski jarrutti töksäytellen ja mies heilautti kättään, puoliksi puidakseen nyrkkiä, puoliksi väkinäisenä kiitoksena. Hän astui huonosti alas bussista ja kompastui naamalleen lumihankeen. Nolona hän nousi hitaasti ylös ja pälyili ympärilleen, varmistaakseen ettei kukaan nähnyt. Bussin ovet sulkeutuivat hänen takanaan, ja häntä tuijottavat pullamössöihmiset jatkoivat matkaansa pois.

---

-Laita toinen! Raimo komensi baarimikkoa, vaikka oli juonut jo ainakin kymmenen suhteellisen lyhyessä ajassa, eikä meinannut pysyä tiskilläkään enää. Baarimikko katsoi häntä hetken aikaa epäluuloisena, mutta ajatteli asiakkaan olevan aina asiakas ja kaatoi tälle tieskuinkamonennen oluen.

-4 euroa.

-Kaikki on niin helvetin kallista nykyisin..

-No niinhän kaikki on, juu..

Baarimikon kiinnostus keskustella tämän miehen kanssa oli pyöreä nolla. Mies oli harmaantunut ja ällöttävän roikkumahainen, lippis sopi huonosti hänen harvojen hiustensa päälle ja hän oli epäilemättä ollut joku nuori lupaus joskus menneisyydessä. Niinhän ne kaikki aina olivat. Tai merimiehiä. Niitähän oli aina ihan helvetisti.  Raimon mielestä baarimikko puolestaan oli suotta tyly, ja häneltä jäi huomaamatta Raimon hahmon traagisuus ja syvyys aivan täysin, minkä johdosta tämä tunsi itsensä loukatuksi.  Hän ei kuitenkaan oikeastaan keksinyt mitään sellaista sanottavaa, jolla olisi voinut osoittaa baarimikolle oman syvyytensä, ja tuli humalaisissa aivoissaan siihen johtopäätökseen, ettei mitään syvyyttä sittenkään ollut. Hän oli kuin olikin lattean kaksiulotteinen juoppo, kuin pahvileike, joka on nostettu tiskille ryyppäämään lavasteeksi.

-Helvettiläinen.., hän murahti ja nosti tuopin huulilleen.

---

Hammaslääkäri Rinne oli 48, ja lopen kyllästynyt työhönsä. Hän keksi loistavan tavan saada siihen lisämielenkiintoa ja tienasi samalla melko sievoisia summia rahaa. Hän oli alkanut hoitaa kaikki potilaansa nukutuksessa. Seinälleen hän oli leikannut huolella valikoituja artikkeleita, joissa vakuuteltiin menetelmän etuja puudutukseen nähden, saadakseen asiakkaansa vakuuttuneeksi. He kaikki suostuivat nukutettavaksi, olihan siitä mustaa valkoisella, että se on turvallisempi ja parempi tapa! Kun asiakas nukahti, Rinne työnsi imurin heidän suuhunsa, otti työkalupakistaan vasaran ja hakkasi asiakkaan hampaita sillä, kunnes verisen muhjun, hampaan murusten ja turvonneiden poskien seasta oli vaikea enää löytää mitään mihin lyödä. Imuri nieli työn jäljet ja esti asiakasta tukehtumasta vereen tai hampaisiin.  Asiakkaan herätessä Rinne vakuutti heille, että paha mätä oli vaivannut lähes kaikki hampaita, ja ne oli poistettava välittömästi. Hän otti esitehyllystään hammasimplantteja esitteleviä lehtisiä ja naputteli sormeaan merkitsevästi kalleimpien kohdalla. Muut, hän sanoi, hajoaisivat ennen aikojaan ja aiheuttaisivat vain mielipahaa. Hämmentyneet, unen pöpperöiset ja hampaattomat asiakkaat lähtivät lehtinen kädessään kotiinsa tutkimaan vaihtoehtojaan.

----

Pieni tyttö leikki hiekkalaatikolla. Sen laidalla juoksenteli muurahaisia, tärkeän ja kiireisen näköisenä. Tyttö nosti yhden muurahaisen käteensä. Hänen ihmeekseen kaikki muut muurahaiset pysähtyivät paikalleen, kuin seinään olisivat törmänneet. Vain hänen kädessään oleva muurahainen sätki pakokauhun vallassa. Tyttö laski sen takaisin ja muurahaisten virta jatkoi kulkuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän nosti siitä toisen, ja taas ne kaikki pysähtyivät. Kokeeksi hän nitisti kädessään olevan muurahaisen. Kaikki muut pysyivät paikallaan. Hän laittoi muurahaisen paikalleen, se jäi hiekkalaatikon laudalle nököttämään. Kaikki muutkin muurahaiset olivat vaan paikallaan. Yksikään niistä ei liikkunut, mutta ne näyttivät silti jotenkin eläväisemmiltä, kuin tuo sormien väliin rusennettu yksilö.  Tyttö katseli näkyä ihmeissään ja huusi kauempana penkillä istuvalle äidilleen:

-ÄITI! MINÄ RIKOIN MUURAHAISET!

-Sehän kiva, kulta! Äiti huusi penkiltä takaisin nostamatta katsettaan älypuhelimestaan.

---

Ivan oli jo vanha, vanha mies. Hän asui hoitokodissa, jonka hoitajat lässyttivät vanhuksille ja kohtelivat näitä kuin lapsia. Se ärsytti Ivania, joka oli aikanaan ollut kunnioitettu ja korkeassa asemassa, omasta mielestään koko maailman pomo! Vanhuuttaan hän oli vähän höperöitynyt, ja lapset olivat kärränneet ilkeäksi käyneen vanhuksen hoitokotiin heti, kun se oli soveliasta. Hänet tunnettiin osastolla Paska-Ivanina, koska hänellä oli usein tapana paskantaa housuunsa. Hoitajat luulivat, etteivät vanhukset muka saaneet kuulla heille annetuista pilkkanimistä, mutta eiväthän he mitään idiootteja tai kuuroja olleet. Ainakaan suurin osa. Ivan päätti tehdä taas jollekin nuorelle hoitajatytölle kiusaa, ja soitti kelloa. Hoitaja tuli ja kysyi lässyttäen häneltä:

-Täytyykös Vaarin käydä kakilla?

-Joooo, Ivan vastasi vanhuuden ja vaivan lyömän riutuvan miehen murheellisella nuotilla.

Tyttö talutti hänet vessaan ja alkoi riisua housuja pöntön yllä. Ivan alkoi virne naamallaan paskantaa tytön käsille. Tämä huudahti inhosta ja vetäytyi kädet paskassa pois.

-...Sedällä vähän lipsahti! Ivan nauraa hohotti toljottaen hoitajaa mielipuolisen höperöllä ilmeellä, jatkaen yhä paskantamista. Hoitaja pyyhki hänen takapuolensa kuvotuksen vallassa, puki hänelle housut jalkaan ja lähti huoneesta. Ivan kaivoi tyynyn alta päiväkirjansa, avasi tyhjän sivun ja kirjoitti sinne mietelmän:

”Vanhuudessa parasta on se, että voit paskantaa jonkun käsille, ja sinua vaan pidetään pikkuisen seniilinä. Huonointa on se, kun tajuat paskantavasi jonkun käsille, ja tajuat olevasi pikkuisen seniili.”

----

Urheilijanuorukainen istui salamavalojen räpseessä ja spottilamppujen polttavassa hohteessa tiedotustilaisuudessa. Hän hikoili vuolaasti, sillä hänen B-näytteensä oli juuri paljastanut hänen huippusuorituksensa olleen vain huijausta, dopingilla aikaan saatua, yhtä tyhjän kanssa. Hän väisteli toimittajien kysymyksiä, kierteli ja rimpuili kuin ansaan ajettu eläin. Kaikki  salissa tiesivät hänen valehtelevan, hän itsekin tiesi valehtelevansa, mutta kaikki myös tiesivät, ettei tästä mitään liian vakavaa seuraisi. Urheilijan sponsorit olivat hoitaneet koko jutun jo aikaa sitten. Hän voisi jatkaa uraansa, media unohtaisi kaiken pakollisen tiedottamisen jälkeen tyystin, autot tulisivat ostetuiksi kuten tähänkin asti. Tämä oli vain kiusallinen välivaihe, joka kaikkien oli nyt käytävä läpi. Aivan kuin lentokentällä matkalta palatessa, kun läpivalaisussa virkailija näkee matkalaukun olevan täynnä dildoja ja fleshlighteja ja mitälie. Eihän siinä varsinaisesti mitään voi tehdä, vaikka tilanne jokaiselle osapuolelle hieman erikoinen onkin.

---

Nuori herra Virtanen käveli talvipäivänä lähiönsä katuja. Hän oli juuri muuttanut alueelle, eikä varsinaisesti tuntenut siellä ketään. Hänestä oli mukava vain kävellä kirpeässä ulkoilmassa, katsella miten aurinko valaisi elementtitaloja ja tuntemattomat ihmiset kulkivat omilla asioillaan vastaan. Häntä vastaan tuli kuitenkin joku toppatakkiin ja ylisuureen pipoon pukeutunut spurgu. Takki oli täynnä maalitahroja, pipon alta hapsotti takkuinen tukka miten sattuu. Virtanen ei voinut olla vilkaisematta spurgun syvän sinisiin silmiin, ne olivat niin hämmentävän kirkkaat kaiken paskan keskellä, että hän hätkähti. Spurgu puhutteli häntä, esitteli itsensä kohteliaasti Saatanaksi ja hymyili, ottaen oikein lakin päästään.  Virtasen kävi jostakin käsittämättömästä syystä tätä sääliksi, luulla nyt olevansa Saatana ja kaikkea.

-Haluutko kahvia? Mä asun tässä ihan lähellä... Hän kuuli äänensä kysyvän, yllätyksenä hänelle itselleenkin. Miksi hän nyt tuollalailla oli kutsunut tuon haisevan rantojen miehen kotiinsa? Ennen kuin hän ehti muotoilla minkäänlaista tyrmäystä aiemmalle möläytykselleen, spurgu suostui ja he olivatkin kävelemässä jo yhtä matkaa Virtasen pieneen opiskelijakämppään. Saatana istui pöydän ääreen, Virtanen laittoi kahvia ja istuutui epäluuloisena vastapäätä. Hetken he istuivat niin hiljaa, että seinällä olevan kellon sekuntiviisari tuntui hakkaavan kuin kirkon kello.  Kahvikuppi lämmitti Virtasen käsissä, mutta häntä kylmäsi silti. Hän koitti katsella ikkunasta ulos keksiäkseen jonkun puheenaiheen. Lapset leikkivät siellä sotaa, niinkuin lapset olivat leikkineet varmaan maailmanaikojen alusta asti.

-Noi lapset tarvii vielä noita taitoja. Saatana sanoi kahvikuppinsa takaa.

Virtanen tunsi kylmän aallon kulkevan lävitseen, häntä kuvotti.

-Älä pelkää, sä kuolet kyllä ennen kuin se alkaa, Saatana jatkoi.

Virtanen tunsi miten hänen sisuskalunsa tuntuivat kääntyvän ympäri, ja hän kehotti Saatanaa tyhjentämään kuppinsa ja lähtemään pois.  Tämä nyökkäsi ymmärtäväisesti ja teki työtä käskettyä. Hän kiitti kahvista, meni eteiseen jossa sitoi kenkiensä nauhat huolellisesti, sulki oven perässään kuten kohteliasta on. Rappukäytävästäkin Virtanen kuuli tämän väkivaltaisen, sieluun tunkeutuvan naurun, jota ei unohtanut koskaan sen jälkeen.

---

Martti oli aivan varma siitä, että hänen puutarhatonttunsa olivat eläviä. Hän oli jo vuosia selittänyt vaimolleen, miten nuo muoviset veijarit vaihtoivat öisin paikkaa, miten tuolla yhdellä oli ihan varmasti ollut eilen lapio, ja tänään sillä oli hakku, aivan varmasti! Puutarhatontut hukkasivat hänen kuokkansa ja tekivät kiusaa hänen koiralleen, joka pihalla haukkui yöt läpeensä. Vaimo myönnytteli vain tyynnyttelevästi aina, mutta punastui pahemman kerran mikäli hänen miehensä alkoi selittää tätä jollekulle naapurille. Hän yritti hyssytellä miehensä hiljaiseksi, mutta tämä oli niin vakuuttunut, että hänen kätensä alkoivat täristä raivosta vaimon tyynnyttelyn edessä! Mitä tuokaan akka muka ymmärsi, ei sitten mitään! Eihän hän ollut kauhean tarkkaavainen, Martti oli varma, että voisi hävitä kokonaan ja kuluisi vuosia ennen kuin vaimo huomaisi hänen olevan edes poissa. Hänen puutarhatonttunsa olivat eläviä ja sillä sipuli! Eräänä yönä hän vihdoin sai päähänsä, että hän väijyisi puutarhatonttujaan ja aikoisi kuvata niiden touhut videonauhalle. Hän kaivoi vintiltä vanhan kameran ja asetti sinne nauhan. Hän teki iltatoimensa kuten tavallista, oli muka menossa nukkumaan. Vaimon nukahdettua hän kuitenkin hiippaili yöpaitasillaan ja pitkissä kalsareissaan kameransa kanssa puutarhaan. Ja siellä ne olivat! Nuo puolen metrin paskiaiset, hakut ja lapiot heiluen mylläämässä hänen puutarhaansa! Pari niistä hätyytti hänen koiraansa, joka tosiaankin räksytti pienille tontuille. Kaiken aikaa hän oli tiennyt olevansa oikeassa! Hän kuvasi tonttuja salaa pensaasta 15 minuuttia. Sitten jotain hirveää tapahtui. Nauha loppui ja kamera päästi naksahduksen nappuloiden hypätessä mekaanisella voimalla ylös. Kaikki tontut säpsähtivät ja kääntyivät katsomaan häntä. Hän yritti olla liikkumatta, mutta puutarhatontut olivat huomanneet Martin touhut, eivätkä he voineet antaa tämän mennä ulos maailmaan levittelemään todistusaineistoaan. Nopeasti tontut piirittivät hänet, yksi veti häntä lapiollaan päin näköä. Kohta hän seisoi itse nyyhkyttäen omassa puutarhassan, pieni lapio kädessään kaivamassa kuoppaa, omaa hautaansa. Yksi puutarhatonttu vahti häntä muovisella lyhdyllään, toinen uhkasi hakulla, mikäli hän yrittäisi pakoon tai huutaisi apua. Kaivaminen oli raskasta ja uuvuttavaa, ja aamu alkoi viimein jo sarastaa, kun vuolaasti itkevä Martti kömpi matalaan kuoppaansa. Hän itki ja tuijotti yllään valkenevaa taivasta tonttujen lapioidessa multaa hänen päällensä. Aamulla Martista ei näkynyt jälkeäkään, puutarhatontut olivat paikoillaan, vaikkakin hieman edellispäivää likaisempina, mutta eihän Martin vaimo sitä huomannut. Eihän hän edes huomannut miehensä olevan poissa.

Rusty Scissors

We are shit stains on a brand new curtains
Dirt in the velvet tissue,
within every tiny loom another face
shouting out what seems to be the issue
Our voices entwine together
Like the most annoying kind of music
That keeps on building up the atmosphere
Just to let you down
Expanding, growing, getting bigger
These are the words of today,
Still we lack the ability to avoid getting sicker
and we're so stuck in our ways
Somewhat strange, one might say,
If he'd see what we dug up today
The sins of our own fathers,
All piled up in a wooden box
We dug it up, we broke the lock
we brought it all upon ourselves.
We took the hammer, placed our hands on the table
And crushed all our fingers just to see what we're able to do
And it doesn't matter how we try to win or lose
It's all just random encounters between the two
We move back and forth
We lose all control
We take another disguise
When the truth is revealed to their eyes
We are made of mischief
We're all so discrete
Our hands are tied to our own feet
We're all hanging by a single thread
And someones on the other end
sawing the rope with a pair of rusty scissors

This I have seen.

I've spent forever crawling through the mud
Under the darkened sky
Under the hopeless eye
I've danced with the wolves mother
I've seen the snake shed it's skin
I have lived and I have loved
I have seen the plague
turn people into objects
I have seen the futures
turn into pasts

I have known the trees since they were little
I have seen their branches reach out
How they grew stronger than I'll ever be
I've seen the shadows thicken
Just to make way for a new dawn
I've seen the mothers
cursing their wrteched spawns

Nightmare

Last night I had a nightmare
I was burning with the brightest of flames
The devil shook my hand and welcomed me in
To the place of deepest of sins
I stood on the edge of unknown
Reached my hand in to the eye of storm
I held in my hand the heart of universe
I staggered by the sheer power of words
Endless night and eternal sleep
That silent void that lures me in

Rock'n' Roll Dreams.

Keep your rock'n'roll dreams.
Keep the sex, the drugs and the rock'n'roll.
Clichés just make me sick.
I never wanted to have any of those things
Just let me have this one thing I can do
The only job I can keep
Only work I know I don't completely suck at.
Let me keep this one thing.
And you can have the rest.
Since everything else is just distractions.
Waste of time and effort.
The by-product of creation.
I just want to create.
And you can keep the eggs.

The Man Who Mistook His Hat For His Life

These things I have gathered
To define who I am
Now seem to define
My complexes
All the things I am not!

For I am not happy
I am not content
I am not satisfied
Until I have more of definitions

This life that I have gathered
This slow poison in my veins
I find it all so tiring
All this plastic is choking me.

Meditational Pull

You attract my mind.
Tickle my tongue like a burn.
You've got me in your meditational pull.
You reel me in.
Like the fish I am.
You've got me in your meditational pull.

Life Is But a Pile of Dirt

I could tell you thousand stories
Mostly lies
But I don't think they would be
worth your time
I could color your world with
all the shades of shame
But colorful or gray
this dirt seems always same

Life is but a pile of dirt
It's under your feet
'til you're buried underneath

I could spend all your money
and waste your health
I could easily hit you
below the belt
I could whistle you tunes
that would make you smile
But joyfull or frowning
You can't help yourself from drowning

Life is but an ocean of grief
Young and happy, you sail
'Till one day the tides will change

I could grow up and behave
Act my own age
But I don't think it would
suite my style
I could easily give up
Let everything just drop
But I think I'll just stick around

Empty Smiles.

I don't need your excuses
I can come up with my own if I need them
You spent your life in the cage
Now it's unlocked and you still take the blame
For what you did and did  not do
It doesn't matter which way you're going to choose
They all lead down to the same old Funeral Blues..
Burning on.
Burning down.
Fear is the fuel for the engine
That keeps you in your daily grind
Accusations & expectations,
Moral high horses and empty smiles.
Another day, another game
You still think you're able to play?
You're on a losing streak and you're the only
One who can not see it
I'll snap your fingers myself,
If you loose this one....
Empty smiles,
Worn out lies.
Parasites
In disguise.
Empty smiles.