Jotain runoja

Kylmä hiki

kylmät jalat
hiessä
mieli puuduksissa
tuhkaa varpaiden välissä.
Kaikki takana.
Ei ajatusta.
Ei hetkeä.
Vain tuhkaa
ja hikeä
kunnes hengitys jatkuu
henki taas kulkee
hiki kihoaa kylmänä
kuin aamukaste
aamuyöstä.

Odotus

odotus, ikuinen preesens
ei koskaan mahdollisuutta futuuriin
ei koskaan kuolemaa
ei koskaan ei mitään
aina jotain, aina odotusta
koko elämä
kuoleman odotusta
matkaa
ja perille pääsy
on pelkkä pettymys.

Valheet

Silmät pyörivät päässä
pakoilevat totuutta valheissa
valheet näkevät läpi kaikista
totuuksista, totuudet ovat
vain verhoja, vaatteita valheille
peittoja peloille,
peltoja surulle,
loppuja aluille.
Helppoja, pieniä
valkoisia polkuja
joita kävellä
rotkoon
jottei tarvitse enää
nähdä.

----

Sulje silmät, hengitä sisään
ymmärrä tämän olevan viimeinen
Se on tässä, seisot ikuisuuden kynnyksellä.
Vain tämä henkäys pitää sinut poissa.
Ei koskaan enää iloa, ei koskaan enää surua
ei koskaan enää mitään.
Tämän jälkeen olet ikuinen fakta,
määritetty sarja kaikkeuden koodissa.
Mikään ei ole enää epämääräistä
mikään ei ole epävarmaa.
Kaikki vain on.
-----

Odotushuone

Olenko sittenkään tässä
tyhjä pää hartioiden välissä
lihanukke tajunnan päälle vedettynä
hajoamassa itseensä, keräämässä
murusia, syömässä sirpaleita itsestään,
leviämässä käsiin.
Mitä tämä on? Tätäkö tämä on?
Ihmisyys?
Elämä.
Kuoleman odotushuoneissa hikoilua
vuoronumero kourassa, istumista,
loputtomia tunteja, loputtomia hetkiä,
joita silti laskee pelolla,
koska tässä ja nyt ei tarvitse olla
mitään kenellekään.
Tässä ja nyt on oikein hyvä,
juu,
verrattuna siihen mikä odottaa
kohta ja tuolla,
tämähän on oikein hyvä,
eihän tässä mitään
eihän tässä mitään sitten kai..