Siinä hän kävelee taas minua vastaan.
Tuo sama, harjoiteltu misantrooppinen ilme.
Sama vihainen irvistys,
nuo samat nyrkkiin puristuneet kädet,
sama sulkeutunut ja ahdistunut mies.
Juuri tuollaiset ahdasmieliset
ihmisvihaajat
ovat maailman syöpä,
tuo sama asenne on tuominnut koko maailman
tuhoon,
ennen kuin sille on annettu edes mahdollisuutta
lunastaa itsensä.
Aina tuo sama ilme kasvoilla
tuo sama olemus.
Tulet lähemmäksi kaupan ikkunaa,
ja huomaat tuijottavasi hölmistyneenä
omaa heijastustasi siitä.
-------------
Musiikin tekeminen on vain kalastelua,
eikä mitään muuta.
Useinkaan ei tärppää.
Istut paikallasi, vapa sylissä,
valmiina.
Eikä mitään vain tapahdu.
Mitä kokeneempi kalastaja olet,
sitä enemmän saat kalaa.
Jotkut vaihtavat ongen veneisiin
ja trooliin
tai verkkoihin,
ja heillä toki on paljon kalaa,
mutta ei yhtäkään sellaista,
jonka he suostuisivat edes itse syömään.
Suurin osa menee elukoille kuitenkin.
Tärkeintä on vain näyttää,
että saa paljon kalaa.
Mutta kun rakastat itse kalastamista
et ole nälkäinen silloikaan,
kun vain istut hölmönä vapa sylissäsi.
Aurinko paistaa,
tuuli on kevyt,
kaislat laulavat.
Mikäs tässä on istuessa.
----------
Istuimme siinä.
Pitkän aikaa.
Ei sanaakaan.
Se tuntui tunneilta
mutta sen täytyi olla korkeintaan
varttitunti.
Istuimme siinä,
parvekkeella.
Koira sylissä,
sekin hiljaa,
kaikki kolme
aivan hiljaa.
Ja siinä hiljaisuudessa
minä kerroin sinulle
aivan kaiken
ja sinä istuit hiljaa
ilman yhtään sanaa.
Aurinko laski.
Pääskyset hätistivät
naakat pesiensä kimpusta.
Valtavat vaahterat venyttelivät
tuulessa.
Kiitos,
että kuuntelit.
