HAUTAUTUNEET
Luut kasvaa juuria
Liha lahoaa mullaksi
Hiukset hän pois päistämme kehrää
Hämähäkkien seitiksi
Ja meistä kauneimmatkin
Reunoiltaan rypistyy
Kun virta riittävästi vie
Ja tie jalkojemme alta päättyy
Makaa kuolleena!
Makaa olematta!
Ja kaikki keritään pois
Synnit ja saavutukset
Maa hengittää kerran sisään
Eikä meitä ole enää
Juuret kasvaa uusia
Lapset kasvavat vanhoiksi
Sukupolvet toisiksi vaihtuu
vanhat edeltä unhoittuu
Ja muistot kauheimmatkin
Aikanaan häviää
Kun virta riittävästi vie
ja meidän jälkemme pyyhkii
Makaa kuolleena!
Makaa olematta!
TULESSA KASTETUT LAPSET
Syntyneet syyllisiksi kaikkeen pahaan
Syntipukeiksi muiden maailmaan
Itsestään syrjäytyneet
Jo lähdössä henkisesti hävinneet
sulkeutuvat yksinäisyyteen
Rakentavat elämästään helvetin
Joka köytenä hiertää kaulaa
Hakkaavat arkkuunsa viimeistä naulaa
Tulessa kastetut lapset rakentaa
Riippusiltoja alitajuntaan
Tahto polttaa reiän maailmaan
Äkkipikaisuus kättä ohjaa
Itsestään syrjäytyneet
Jo lähdössä henkisesti hävinneet
sulkeutuvat yksinäisyyteen
Rakentavat elämästään helvetin
Joka köytenä hiertää kaulaa
Hakkaavat arkkuunsa viimeistä naulaa
Tulessa kastetut lapset
KÄRSIMYKSEN TIE
Haavat kaunistaa rumaa mieltä
arvet kasvattaa sielun
aika antaa meidän niellä
hidasta myrkkyään
sukella tiedottomuuteen
palaa takaisin kaaokseen
ripusta itsesi naulaan
Olet tullut kotiin taas
Laskeudu maahan
anna itsesi pois
Palaa siksi mitä olet ollut
Ja miksi jälleen tuut
Kärsimyksen tiellä kuljen
Näen kivun ja sairauden
Luissa tuntuvan syyllisyyden
Elämän raskauden.
Ja kun tuun tieni päähän
Voinko kaiken luovuttaa?
Vai saanko huutaa kunnes
Musta risti hautaani koristaa
Laskeudu maahan
Anna itsesi pois
Palaa siksi mitä olet ollut
Ja miksi jälleen tuut
Mullasta multaan
Tulesta tuhkaan
Tuhkasta tuuleen
tuulesta jokeen
Joesta mereen
Merestä vapauteen
Kulkisinko samaa tietä?
Jaksaisinko nähdä kaiken taas?
Löytäisinkö mielenrauhan?
En usko sitä olevankaan
Synneistäni jokaisen
Saan hiljaisuudessa sovittaa
Sillä hetkellä kun on aika
Tämä sielu ulos hengittää
Laskeudun maahan
Annan itseni pois
Tulen siksi mitä olen ollut
Ja miksi tulla täytyy.
VUORENMURTAJA
Mies kiipeää vuoren seinää
ympärillään vain suolapatsaita
Ja niin kauas kun silmä kantaa
Ei taivaanrantaa voi vuoresta erottaa
Tähdet ei johda kulkijaa harhaan
Ja patsaatkin pelkää hänen saapuvan kohdalleen
Hän yksin murtaa vuoria
Rikkoo kaiken kunnes kuoleman rauhan saa
Patsaat katsoo häntä suruissaan
Hän soittaa äänen, joka vuoria tuhoaa
Mut vuori seisoo paikoillaan
Ja korpit nauraa patsaitten harteilta
Vanhuus hiipii miehen perään
Se ahdistaa ja voimia raastaa pois
Hän tuntee painon, hän tuntee katseet
Hän häpeää ja jatkaa ylös päin.
Vuorenmurtaja
Hän saapuu huipulle, löytää timantin
Nostaa kiven, jonka asettaa kielelleen
Ja hetki on yksi, se ei koskaan lopu
Ja taivas on vuori, ja vuori on hautausmaa
Patsaat murtuu, ne tuhkaks muuttuu
Koko maailma kuihtuu, ja tajunta muihin hukkuu
Ja jumalat puhuu, ja kuolleet huutaa
ja kaikki kerran kuollut itseensä luhistuu
Vuorenmurtaja
Mielensärkijä
Tajuntaan hukkuja
