Naakat tappelevat oksennuksesta. Aivan sama mitä tapahtuu, kunhan
varis ei sitä saa. Mieluummin syödään oksennusta, kuin annetaan jonkun
muun saada se. Puut vilisevät ohi. Maisemat vaihtuvat. Talvi on tullut.
Se tekee syksystä helpomman. Kuin kuolema vanhuudesta. Olkoon mitä on,
onneksi se ei kestä ikuisesti. Jotkut syksyt ovat helpompia kuin toiset,
toiset ovat syöpäisiä, sydänvaivaisia, stressattuja, pelottavia,
ahdistavia. Toiset ovat niin leutoja, että tuntuvat uusilta keväiltä.
Mutta aina se on syksy. Ja aina edessä on talvi.
-----
NEVER BETTER
Our grief and anxiety is a throbbing heart.
It's pulse penetrates our consciusness,
drives us towards the edge and beyond.
We are lost in our primate power trip,
drug-crazed eyes staring into the void,
in the self-made image of God.
All mankind screaming, breathing and throbbing.
Breathe in.
Breathe out.
Nothing was ever better.
And never will be.
Nothing was ever better.
And never will be.
KUISKAUS
Seinistä huutavat kädet kurottivat
suurina etanoina silmiään minua kohti.
Tunsin tämän tilanteen lihallisen luonteen
mutten tiedä mikä siihen lopulta johti.
Ahdistuksen väristykset käristivät nahkani mustaksi
ja vaikken kyennyt näkemään jalkojani
tiesin tulen lyövän niihin asti.
Silmäni kiehuivat resonanssissa,
korvat huusivat niin,
että jopa suuni pysyi hetken aikaa kiinni.
Hampaiden kalina oli pianon korkeinten kielten helinää
ja kaiken sen pauhun keskeltä erotin
yhden ainoan kuiskauksen:
"...ei mitään."
