Pystyin kuulemaan vain kitaran kierron
pystyin vaivoin tajuamaan sen lähtevän minusta.
Se oli ikuinen looppi, jossa kuuntelin ääntä
jota itse tein.
Se oli täydellistä.
Se oli kaikki.
Se oli musiikkia ilman nuotteja.
Musiikkia jota ei tarvitse soittaa.
Kukaan ei kysy kitaran kiertoa kuunnellessaan
"Kuka tuota soittaa?"
Se on musiikkia,
joka jätetään soittamatta.
Täydellistä
Tyhjää ääntä.
Resonanssi ravistelee minut hereille
itsestäni,
ravistelee atomeitani
moukaroi solujani värähdyksillään
sulattaa tajuntani yhdeksi äänen kanssa
ja se on kaikki
ja se on täydellistä
olemassaoloa
musiikkia ilman nuotteja.
lauseita ilman sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti