Runoja

Arki.

Aatteet palavat nuoruuden moottorissa
Ampuvat raketin yhä syvemmälle
Ulkotodellisuuteen.
Se kantaa kyllä pitkälle
Mutta hyytyy ajan kanssa
Kun todellisuuden tiheys on tiiliseinä
Ja pysähtyminen näyttää väistämättömältä.
Onnellisimpia ovat kai ne
Jotka sattuvat räjähtämään matkallaan
Näkemättä tulevaisuuttaan
Yksin
Kylmässä
Tyhjässä
Arjessa.

Pulut.

Eläkeläiset istuvat torin laidalla kuin pulut
Pulputtaen keskenään päät nyökkäillen.
Valo vaihtaa väriä ja bussi keikkuu
Valon nopeutta eteenpäin.
Näkymä vaihtuu toiseen, vanhat vaihtuvat
Nuoriin.
Maailma pysyy samana,
Se on yhtä synkkä ja kamala
Mutta nuoruus on katala
Ja värittää kaiken toivolla ja idealismilla.
Mutta niin se pallo pyörii
Ja niin sen kuuluukin
Sillä jos ei tule nuoria
Jos ei ole toivoa
Meille jää vain puluja.

Persoonapronominitaivutusharjoitus.

Minä itken.
Sinä itket.
Hän nauraa.
Minä suren.
Sinä kadut.
Hän laulaa.
Minä huudan.
Sinä itket.
Hän tanssii.
Minä tapan.
Sinä itket.
Hän kuolee.

Keisarin raskaat kahleet.

Lopultakin kaikki on vain valheita
Raudasta kudottuja paitoja
Jotka roikkuvat harteilla
Pitävät ryhdin suorana.
Nämä vaatteet, joita kannat
Vaikka et jaksaisi kantaa
Lihaasikaan.

Paperitalo.

Miksi näin aina käy?
Silmäni polttavat sieluuni reijän
Tuli syttyy taas, tuhoaa kaiken
Sen mitä olen rakentanut.
Sen siitä saa
Kun rakentaa talonsa
Paperista.

Yksin.

Keskeytys.
Variksenpelätin sateessa,
Pimeät pellot ympärillä.
Kuun valo polttaa silmiä.
Loppu ei tule ikinä.
Polkupyörä ruostuu liiterissä.
Onneksi kohta on kai jo aamu.

----

Pinta on tyyni
Mikään ei liiku
Ilmekään ei värähdä.
Sisällä on sota.
Kaikki soluni kaikkia solujani vastaan
Jokainen atomi toistansa vastaan.
Olen niin raivoissani
Etten saa edes ilmettä kasvoilleni.
Ja koska en reagoi mitenkään
Kaiken täytyy olla hyvin
Ja menemme nukkumaan
Taas.
Vähitellen tuli hiipuu,
Hiillos jää odottamaan tuulta
Joka puhaltaa sen liekkiin taas.