Runoja

Arki.

Aatteet palavat nuoruuden moottorissa
Ampuvat raketin yhä syvemmälle
Ulkotodellisuuteen.
Se kantaa kyllä pitkälle
Mutta hyytyy ajan kanssa
Kun todellisuuden tiheys on tiiliseinä
Ja pysähtyminen näyttää väistämättömältä.
Onnellisimpia ovat kai ne
Jotka sattuvat räjähtämään matkallaan
Näkemättä tulevaisuuttaan
Yksin
Kylmässä
Tyhjässä
Arjessa.

Pulut.

Eläkeläiset istuvat torin laidalla kuin pulut
Pulputtaen keskenään päät nyökkäillen.
Valo vaihtaa väriä ja bussi keikkuu
Valon nopeutta eteenpäin.
Näkymä vaihtuu toiseen, vanhat vaihtuvat
Nuoriin.
Maailma pysyy samana,
Se on yhtä synkkä ja kamala
Mutta nuoruus on katala
Ja värittää kaiken toivolla ja idealismilla.
Mutta niin se pallo pyörii
Ja niin sen kuuluukin
Sillä jos ei tule nuoria
Jos ei ole toivoa
Meille jää vain puluja.

Persoonapronominitaivutusharjoitus.

Minä itken.
Sinä itket.
Hän nauraa.
Minä suren.
Sinä kadut.
Hän laulaa.
Minä huudan.
Sinä itket.
Hän tanssii.
Minä tapan.
Sinä itket.
Hän kuolee.

Keisarin raskaat kahleet.

Lopultakin kaikki on vain valheita
Raudasta kudottuja paitoja
Jotka roikkuvat harteilla
Pitävät ryhdin suorana.
Nämä vaatteet, joita kannat
Vaikka et jaksaisi kantaa
Lihaasikaan.

Paperitalo.

Miksi näin aina käy?
Silmäni polttavat sieluuni reijän
Tuli syttyy taas, tuhoaa kaiken
Sen mitä olen rakentanut.
Sen siitä saa
Kun rakentaa talonsa
Paperista.

Yksin.

Keskeytys.
Variksenpelätin sateessa,
Pimeät pellot ympärillä.
Kuun valo polttaa silmiä.
Loppu ei tule ikinä.
Polkupyörä ruostuu liiterissä.
Onneksi kohta on kai jo aamu.

----

Pinta on tyyni
Mikään ei liiku
Ilmekään ei värähdä.
Sisällä on sota.
Kaikki soluni kaikkia solujani vastaan
Jokainen atomi toistansa vastaan.
Olen niin raivoissani
Etten saa edes ilmettä kasvoilleni.
Ja koska en reagoi mitenkään
Kaiken täytyy olla hyvin
Ja menemme nukkumaan
Taas.
Vähitellen tuli hiipuu,
Hiillos jää odottamaan tuulta
Joka puhaltaa sen liekkiin taas.

Singing Rooms

People bring their stuff in
And the rooms change their sound
Their tone, their twang.
The acoustics change
And you realize
You are not home anymore.
But you also realize that
It's still the same song.
It's just a different chord.
And we all get to dance to it,
The minors, the majors, the seven-chords
Linger in the air
To remind us of our rotten lives
These cages which change their tones
As we bring our stuff in and out.
And the song goes on
Long after we have gone.

The Frost.

The bus drives on
Unsteady as always.
I stare out of the window
To the frozen lakes
And I realize
Not everyone get to see this
Ever during their lives.
That I'm a part of minority
That has spent the majority of my life
In this cold, frozen space.
I don't mind the frost outside.
I'm terrified by the frost
We all seem to have inside.

Needle

This pencil is like a needle.
It's in my hand, but it could as well be in my arm
for I am addicted. I am hooked.
I need this. Hours of solitude, hours of road.
Hours of writing.
Hours of existing without the burden.
I should call someone. But I'm not going to let anyone
ruin this.
I call when I get THERE.
Not now.
Now I just enjoy these brief moments of rest.

I admit

For those who worship the form
admire the words
love the shape
I have nothing to say.
For those who worship the presence
admire the meaning
and love the mind
I have nothing I can say.

Miles to the Grave

How many miles away am I from my grave?
Guess I'll have to keep going to find out.
Though I'd rather not. I'd rather just sit here.
In dullness.
Stare out of the window
Into nothing.
Though every step seems like
The one preceeding it, it's never the same.
They always take me forward.
To somewhere else.
Towards something new.
Towards the grave.

Minor Explosion

I could tell it by your smile.
You didn't get me.
You took the insult that was never there.
You took my pen in your own hand
And wrote the insult there.
I don't blame you.
I should have been more careful.
But this minor misunderstanding
Was the sparkle that lit the fuse
And made my self-hatred explode
Out of all proportions.

Let it all burn.

I will walk out the door
I will quit this world
But there's quite a lot to do
Before I'm done.
Don't worry,  if you hate me.
The time will come soon enough.
I'll get what's coming to me.
The flower within me will close.
The candle will burn out.
I'm just feeding it.
Everything, every piece of paper
Every song, every sketch,
I will sacrifice everything.
Let it all burn.

Starve

Knowledge builds up the wall
That appears to stand a thousand feet tall
When the wall crumbles down upon us all
We will all be buried under it's weight
And it will surely leave a mark.
Instead of the fruit we eat the whole tree.
Isn't that green?
We'll aquire all the knowledge the universe beholds
Once we learn to shut up and eat.
But in this garden of Eden we rather starve to death
Than listen to anyone else
To tell us what to do.