Runoja.

LIMA

Sun ajatukset,
sun mielipitees
sun totuutes on
pelkkää limaa

niele ne! Niele ne!

Sun mielipitees
sun saavutukses
sun uraputkes on
pelkkää limaa

tukehdu siihen! Tukehdu siihen!

VISVA

Kosketan haavaa
revin irti rupea
se vuotaa visvaa
se vuotaa visvaa!

Vihreää visvaa valuu mun niskasta
vihreää visvaa valuu mun niskasta
Vihreää visvaa valuu mun niskasta
Vihreää visvaa revin mun niskasta

USVA

Kuljen nuorassa päivästä päivään
talutushihnassa taistelen peiliä vastaan
pää on täynnä pelkkää usvaa
ja huominen on täynnä harmaata usvaa

Enkä todellakaan tiedä
mitä vittua mun pitäisi tehdä
kaikki tiet vie pohjalle

Roikun nuorassa tästä eteenpäin
talutushihnassa korisen ilmaa vasten
pää on tyhjä, hengitän usvaa
ja verensekaiset silmät sulkeutuu!

MUSTA

Mun sisällä, sydämen paikalla on reikä.
Se on täynnä pelkoo ja ahdistusta
Maailma murjoo ja rikkoo kaiken
Ja se kaikki vaan putoo syvemmälle.

Pohjalla kaikki on mustaa.

-------------
Pilvet kohosivat rakennusten takaa kuin
purppura savu
rakennukset itse näyttivät raskailta,
harmaanruskeilta betonimonumenteiltä,
jotka sulkivat sisäänsä satoja elämiä
satoja sieluja, menneisyyksiä ja tuhansia tulevaisuuksia.
Näytti siltä, kuin koko maailma olisi tulessa
tuolla jossain.
Olin tietämätön siitä
tietämätön kaikesta
tiesin vain, että minun oli kylmä
jäätävän kylmä sisältä.
Palava maailmakaan ei lämmittänyt mieltäni
siinä tyhjyydessä, joka täytti minun
ja rakennusten välit.
Vaikka lähimpään taloon oli vain parikymmentä metriä
tuntui siltä kuin etäisyys olisi mittaamaton
ja kasvaisi kasvamistaan joka hetki
kaikki tuntui niin suurelta,
massiiviselta,
äärettömältä
Minun ei tarvinnut edes nähdä tähtiä
ymmärtääkseni asioiden mittasuhteet
ja kaikki mitä pystyin tekemään
siinä kylmässä hetkessä
oli vain seistä siinä
ja vetää uusi kylmä henkäys
täyttää keuhkot uudella
kylmällä
tilalla.
---
Valo palaa silmässä
polttaa likaa pois
Kylmä, valkoinen tyhjyys
tuijottaa ikkunoista
eikä ketään ole kotona.
Kukaan ei näe
Kukaan ei ole
Kukaan ei koe.
---
Näin köyhien kannattelevan
luista tornia
jossa rikkaat kilistelivät kalliita lasejaan
ja nauroivat ylimielisesti
kuin naakat kaiken yllä
kylminä talviaamuina.
Heidän torninsa oli arvokkainta käsityötä
samojen kuntoutujien kasaama
samoista kuntoutujista tehty
samojen kuntoutujien kannattelema
kaikki kätevästi rikkaille jumalille sopivilla ehdoilla
ilman vastaväitteitä.
Heillä oli aseet, joita köyhät eivät voineet vastustaa
karenssi ja kurjuus lieassa,
byrokratia suurena kilpenä.
Jumalilla ei ollut mitään hätää,
he eivät haistaneet mitään mätää
vaikka tämän tästä alhaalta kantautui
köyhän huuto läpi luisten luulojen
kaikki oli niinkuin pitää
köyhät siellä
rikkaat täällä
lasit kourassa,
luut läjässä
siivoojat itkivät yksin töidensä lomassa
luullessaan ettei kukaan kuulisi
kaikki oli nöyryytetty,
kaikki oli kurjaa,
eikä kenenkään annettu edes kuolla.
Se oli sirkus
nöyryytys
ja luinen sirkus.
-----------
Kädet auki, asfaltin avaamina
luut juuri ja juuri lihasten häpyyn peittyen
minä kuljen huutaen ja itkien
kuolemaani läpi palavan kaupungin
joka puolella aamu
uusi kirkas päivä
joka loistaa niin etten näe ajatuksiani
ja joka puolella koiria
jotka haukkuvat ja ulvovat niin, etten kuule mitään niiden metelin yli
mutta en välitä.
Jatkan matkaani ja pukeudun oksennukseen,
sen haju saa minut oksentamaan vielä kerran
ja unohtamaan, että muuta voisi ollakaan. Kaikki on kirkasta
kaikki haukkuu
ja minä olen siinä eksyneenä,
kädet auki,
siinä vaan.

Vehreämmät niityt.

Vaikka kulkisin vehreillä niityillä
ei minussa mikään täyty
Sillä se tunne on aina läsnä
aina sisällä, hakkaamassa nyrkeillään
kalloni sisäpintaa, tahtoen ulos.
Kuulen luuni vaimeat kolahdukset,
tunnen migreenin takovan.

Näen polun, joka johtaa juuri peitellylle
maalle
haudalle.
Tuoreet kukat
tuoreen kaipauksen
jonkun ikävän,
ikävän joka hiipuu
haipuu
ja katoaa ajan kanssa.

Helpottaa.

Ja kai on helpottavaa tietää,
että se ikävä tulee jokaisen kohdalla
helpottamaan,
mutta ei se mitään helpommaksi tee.

ei kuolemaa.
ei omaa.
eikä toisten.

Tyhjää ääntä.

Pystyin kuulemaan vain kitaran kierron
pystyin vaivoin tajuamaan sen lähtevän minusta.
Se oli ikuinen looppi, jossa kuuntelin ääntä
jota itse tein.

Se oli täydellistä.
Se oli kaikki.
Se oli musiikkia ilman nuotteja.
Musiikkia jota ei tarvitse soittaa.

Kukaan ei kysy kitaran kiertoa kuunnellessaan
"Kuka tuota soittaa?"
Se on musiikkia,
joka jätetään soittamatta.
Täydellistä
Tyhjää ääntä.

Resonanssi ravistelee minut hereille
itsestäni,
ravistelee atomeitani
moukaroi solujani värähdyksillään
sulattaa tajuntani yhdeksi äänen kanssa

ja se on kaikki
ja se on täydellistä
olemassaoloa
musiikkia ilman nuotteja.
lauseita ilman sanoja.

Voitto.

Käännyin pois kun he eivät enää katsoneet
ja puristin nyrkissäni kuristettua jumalaa.
kukaan ei uskaltanut sanoa mitään.
ei enää.
ei nyt,
ei koskaan.
minä olin voittanut ne kaikki
ja ne tiesivät sen.

Ne eivät nähneet vaivaa,
koska näkivät häviävänsä.
Tuhansia kertoja.
tuhansia kertoja uudestaan.

Kaikki jatkoivat elämäänsä,
kaikki jatkoivat ahdistunutta olemistaan
Kaikki yhdessä
Kaikki häviäjiä.

Ja tiesin hävinneeni eniten,
kun heitin kuolleen jumalan
roskikseen
sen ohi laahustaessani.

Runoja kai nämä.

STRAIGHT EYES, BENT SPINE

I wake up and another morning
greets me with a grin so wide I can see it's
bleeding gums.
From the first moment on my mind is set.
Today will be a great day.
I get up and put my clothes on,
brush my teeth with force and dedication.
20 strokes to each pair of teeth, so that's
threehundred and twenty strokes total.
I am pedantic in that way.
I am pedantic in every way.
My vision is straight, my mind won't stray
and if I feel uneasy
I'll look away.
I'll be the best darn worker there is.
I'll be the most profitable, reliable,
undeniably able worker there is.
I'll do anything they want me to do.
Even kill someone if I'm told to,
behold my loyalty for it is true,
I'll do anything to satisfy you.
I grab an apple from the table and
give it a bite. I feel maggots
squirming in my mouth,
the apple was rotten.
I laugh out loud as I
chew and swallow them all.
-----------
HELP LESS

What's this, what not, here, when, this
helpless, less what, help? Not, no this
nor that, not thin, not fat,
Dancing in a flame, wrapped in drapes,
covered with shame's warm blanket.
Not this, not her, no time, not well,
yes, thanks for everything, now fuck off
Who? no, I don't think so, yes I do.
I am not, oh yes please do, nails
nails, wails, homegrown, adept, lost
what's this, what now, here, when, this
Helpless, help less, please, now fuck off.

----------
VANKI

Vanki voi olla niin monella tapaa
vanki voi olla vaik päältä ois vapaa
Jos sydän on kahlittu johonkin muuhun
jos syyllisyys tunkeutuu ytimeen, luuhun
jos aatokset lennä ei minnekään
jos työsi ei pääty, ei töihin jää
vanki voi olla niin monella tapaa
vanki voit olla vaik oisitkin vapaa.
----------------------
TYHMYYS

Useimmiten käteen leikkaavat veitset
ovat niitä keittiön tylsimpiä.
-----------
Kädet syöpyneinä kurotan ulos
kaukaisiin näkyihini
Tulessa palaviin houreisiini
hallusinaatioihini
Tunnen käteni olkapäällä
tuen minut itseeni.
Kaikki lakastuu ympärillä
naurava liekki nielee turhat.
Jättää jälkiä järven jäähän,
nostaa kirveen ja laskee päähän,
päättää päivät eläväisen
kuolevaisen kulkevaisen.
Tuuli tyhjentää tulet,
talloo liekin sammuksiin
lumehen peittelee tuhkan
Tuhoaapi tuhoajan,
sammuttaapi sammuttajan,
lopettaapi lopettajan.
------------------------
SILMÄ

Jos kaivan silmän päästäni
se onko riittävä lahja?
jos leikkaan irti jalkani
sä tarvitsetko kahta?
Jos leikkaan irti käteni
niin millä leikkaan toisen?
Jos annankin vain nää silmäni
kai anteeks antaa voit sen?
---------
LOPUNAJAN SILVOTTU PROFEETTA

Minä tulin takaisin
minä kerroin kuinka asiat tulevat olemaan
Kenelläkään ei ole mitään hätää
ei mitään pelättävää
Rakkaus pelastaa maailman
voittaa kaiken pahan.
Ne palkaksi mut silpoivat
pään kepin nokkaan laittoivat.

Tajunnanvirtaa

Tämä vieras sisälläni, tunne vatsanpohjassa
pelko ja ahdistus,
pelko pelosta, ahdistus ahdistuksesta
Kumpikin vieraina valmiissa pöydässä,
siinä jonka minä tein.
Polte, vaiko jäätävä kylmyys, tylppää kärsimystä
tylppää kipua, unohda
sanoja jotka eivät mahdu suolesta ulos,
jäävät tukkeeksi, muodostavat kasan
Eivät päästä läpi, ei sanoja, ei ajatusta
Tunnen sydämeni sykkeen vavisuttavan kaikkea kehoani
umpilisäkkeestä aivokurkiaiseen, varpaasta sormeen
reidestä hartiaan
Yhtä rytmiä, yhtä resonanssia, yhtä sykettä
Keho, mieli, alitajunta
Kaikki yhtä.
----
Kun ei voi puhua, täytyy huutaa
Se on ainoa asia, missä on järkeä
Huutaa niin kovaa, että koko maailma kuulee
Huutaa niin syvälle, että maa vavahtelee
Maailma on täynnä ihmisiä
jotka kulkevat käsissään ämpärit
Ne ämpärit ovat täynnä mutaa
ja he kaatavat sen niskaasi
Ja tuntevat voivansa paremmin
eivätkä tarvitse sinua enää
Ja sinä pyyhit mudan silmiltäsi
ja jatkat matkaasi
etkä huoli heistä enää.
Sitten aurinko alkaa paistaa
Hymyilet ja kävelet omaa polkuasi
Kunnes kaikki muta kuivuu ja kovettuu
Etkä voi liikkua enää askeltakaan.
----
Tämä kaupunki on ulkokuorta
ennakkoluuloja puettuna
valheelliseen hyväksyntään.
Kaikki on niin helppoa
kun sanotaan yhtä ja tehdään toista.
Tämä kaupunki on täynnä peilin rakastajia
ja vihaajia.
Eikä kukaan nauti mistään mitä tekee.
Täynnä urbaania kaupunkikulttuuria
joka kompuroiden kantaa ruraalin kielen
mudat kalliille parketille.
Keski-Eurooppalaista kahvilakulttuuria
Itä-Eurooppalaisessa infrastruktuurissa.
Tämä kaupunki tahtoo olla Pariisi,
Mutta onkin vain Pärnu.

Viime aikoja

KATTOIKKUNA

Mieli pyöri ympäri kalloaan.
Se oli viime aikoina tuntunut ahtaammalta
pienemmältä.
Tuntui, että näkymä silmissä
oli rumempi ja harmaampi kuin ennen.
Hän kuuli korvien läpi naapureidensa
tappelut ja mielipiteet
ja ne ahdistivat häntä.
Hän ei viitsinyt raottaa suutaan
ja huutaa.
Se olisi ollut vaikeaa
ja siitä olisi tullut
kiusallisia seuraamuksia.
Niinpä mieli vain pyöri
turhautuneena kallossaan,
miettien mitä voisi tehdä.
Päiväkaudet hän mietti,
kävellen ympäri pientä kalloaan
kompuroiden lattialle jätettyihin
hermoihin.
Lopulta hänellä välähti.
Hän päätti sisustaa uudelleen,
se piristäisi!
Vähän se vaati apua käsiltä
ja haulikolta,
mutta rauhaton mieli sai
tehtyä kalloonsa
ihan hienon kattoikkunan.
----------
Small changes
We're moving through this phase
of uncertainty, of unwinding the reality.
The flat world which turned out to be a ball
appears to be flat again.
What does it even mean?
What will I teach my kids?
How does time-space create thoughts
which are not present in time or space
How does this fucking thing work?
Or does it? Does it even exist?
What if it could be proven mathematically,
that we don't exist?
Would it alter the "reality"
of our everyday lives?
What would death mean
in a world that doesn't exist?
What if this is death, a plain of
non-existence, moving towards
the inevitable existence.
Of course that would be silly
Insane, even.

SYDÄN

Musta graniittimöhkäle
Kaikki seinät sileät, kaikki seinät kiveä.
Kylmä, kova ja raskas
Tyhjä kuin harmaa taivas
Harhaanohjattu laiva
Maksamaton tonnin laina
Auki revityt haavat
Syrjään työnnetyt vaivat
Kaikki kaulassa painaa
Uraa syvemmäksi kaivaa
Kunnes yhtenä päivänä
Graniitti mut maahan painaa.