Varo Askeltasi.

Nuori mies astui ulos höyrylaivasta. Ilma haisi vahvasti hiilille ja vapaudelle, hän oli jättänyt kaiken menneen taakseen, pudistanut menneiden rikosten ja syntien pölyt harteiltaan ja saapunut uudelle mantereelle uutena miehenä. Hän nuuhki meri-ilmaa onnellisena ja hartaana, katsellen ympärillään tungeksivien hienojen miesten ja naisten ylitse. Heillä saattoi olla hienot pyhävaatteensa, korkeat hattunsa ja kalliit tukkalaitteensa, mutta heillä ei koskaan tulisi olemaan sitä, mitä hänellä oli juuri nyt! Uutta alkua! Vapautta, riemua olemassaolosta jokaisella henkäyksellä.

                             Jonottaessaan kannella laskusillalle pääsyä hän malttoi hädintuskin odottaa vuoroaan astua uuteen elämäänsä, jonka värit vetivät häntä jo kutsuvasti puoleensa. Hän oli niin innoissaan, että liukastui laskusillalla huomaamatta jääneeseen lokin paskaan ja putosi mereen. Hän tunsi veden kylmän sylin ottavan hänet vastaan pehmeästi, vetävän hänet saman tien pohjaan, kuin kiven. Sillä hetkellä hänen mieleensä tuli ajatus, että olisi lapsena kannattanut opetella uimaan. Hän panikoi, veti keuhkonsa täyteen vettä ja hukkui.