The House of Healing

Where are the hands
That sew up
The wounds in killer's hands?
Where are the eyes
That won't judge
Someone by his unfortunate past?
Where are the mouths
That say
"Don't worry, try again.
You'll make it in the end"?
Where is forgiveness?
All I can see amongst you
Is vengeful thirst for a sacrifice
The more blood, the better.
It's a dead end at the end of a hard road.
You'll run out of killers in due time
But by then you've killed enough
To meet the requirements,
So in the end
Anyone will do,
You all will do.
You all would do.
You all do.
You are just liars and thieves
Trying to bullshit one another
You can keep your big societies
You can keep all those atrocities
And I'll still be out here
Catching the drop outs.
Sewing up their hands.
Forgetting their pasts.
Saying
"Don't worry, try again.
You'll make it in the end."

Rotanloukussa.

Rotanloukussa toisen katto
On toisen lattia
Ja seinät on kaikilla sama.
Ja näistä seinistä mä kuulen ääniä
Huutoja ja naurua
Vauvojen itkua
Rotanloukussa kaikki seinät
On pahvia
Voit erottaa niiden sanat
Ja kuulla niiden ajatukset
Ne on kuitenkin samat
Joita itse ajattelet.
Istuessasi päivästä toiseen
Rotanloukussa.
Rotanloukussa
On kaikki rotat loukussa.

Ovet On Auki

Huorat nauraa, kun raahaan niitä tukasta kohti rappukäytävää
Ne onnesta laulaa, kun kerrankin joku niille kaapin paikan näyttää
Ovet on auki, huuto kaikuu käytävässä
Itkun sekainen nauru kantaa tyhjiin huoneisiin
Pää soi, kun kaide siihen iskee..
Ovet on auki, ilo tunkee läpi tästä näytelmästä
Loppu tulee, kun sen laittaa tulemaan
Ovet on auki.
Kuka tahansa voi tulla.
Tulkoon vaan.
Ovet on auki.
Loppu tulee,
Kun sen laittaa
Tulemaan.

Kaikki tämä kauneus

Aamuyön turkoosit tunnit
Jolloin taivas palaa sinisellä liekillä
Ja kaikki vihreän sävyt valuvat pois
Uuden aamun loisteen tieltä
Se on niin suurta
Tilat venyvät suuremmiksi
Perspektiivin taju hämärtyy
Unohdat omat ongelmasi ja väsymyksesi
Kaiken sen kauneuden edessä
Miten häiritsevä onkaan ajatus siitä
Että kaikki ihmiset nukkuvat näiden hetkien yli
Ja kaikki tämä kauneus
On turhaa
Ja kuinka musertava onkaan ajatus siitä
Että vielä viimeisenkin ihmissilmän painuttua kiinni
Nämä aamut jatkavat loistamistaan
Toisissa tähdissä
Toisille planeetoille
Toisille näkijöille.

Ihminen on toiselle eläin.

Kirjoitan paljon eläimistä
Ei ole mitään, mitä eläimet eivät osaisi
Kertoa paremmin, kuin ihmiset.
Korppikotkat kiertelevät raatoa nälkäisinä
kuin brittiläinen lakimies
Gepardi sinkoilee ympäri savannia
kuin Kalliosta karannut piripää
Lammas määkii pelokkaana laumassa
kuin keskiverto suomalainen suojatyöpaikassaan
Oman elämänsä puuvillapelloilla,
turvassa isännän ruoskalta
Turvassa kaikilta ajatuksilta
Turvassa susilta.
Sytkärillä poltetut muurahaiset
Juoksentelevat paniikissa ympäri pesää
kuin japanilaiset jättiläisliskoja kuumottaessaan
Ja hyönteisiä on yhdellä neliökilometrillä
Paljon enemmän kuin maapallolla on kiinalaisia
Paljon enemmän kuin täällä on ihmisiäkään.
Se on lohduttava ajatus.
Apina hakkaa tietokoneen näppäimiä
yrittäessään tallentaa olemassaoloaan muistiin
internetiin, jota kukaan ei lue.

Tulipyörä

Tuli välkkyy palavasta pyörästä.
Se sokaisee
Sen tasainen laulu kuljettaa
Ajatuksia eteenpäin
Kohti äärettömyyksiä,
Kohti jotain mikä ei vielä ole olemassa.
Kaikki on jo olemassa.
Sen aika ei vain ole nyt
Ja siksi me emme sitä näe.
Koska se mitä me voimme nähdä
On vain tämä hetki.
Tuli taivaalla
Pyörä edessä.
Liike.
Ääni.
Ajatus.
Loppu.

Hämärässä

I
Ilta-auringon kulta
Valuu verenä mäntyjen runkoja
Alas yöhön.
Linnut laulavat hämärässä.
Koko metsän ympärille kietoutuu
Olemattoman ohut seitti
Jota kukaan ei näe
Mutta jonka kaikki tuntevat.
Kuulen ihmiset jo kaukaa.
He eivät osaa olla.
Heidän täytyy kävellä.
Ja puhua.
He menevät pois
Valo menee pois
Kaikki menee pois
Vain minä olen vielä täällä
Vain minä odotan yhä
Mitä?

II

Taivaat ovat marmeladia
Ilman huumeitakin
Jos on siellä missä pitää
Syvällä itsessään,
Omassa metsässään
Omassa itsessään.

III

Ja yhä minä odotan
Mitä?
Sitä, joka saapuu hiljaa
Joka yllättää minut
Joka hiljentää minut
Joka hukuttaa minut
Joka tyhjentää minut.

The Dawn.

These long, peaceful night hours are my favorite ones.
These moments of darkness, that slowly shift
Into the brief moments of twilight around me
Without even noticing.
The shadows disolve
As the burning sun climbs to the rooftop of each building
To the top of every tree
Setting everything on fire
Purging everything with it's golden flames
Cleansing the night
And clearing the table for the impending day.
Another day for another joy.
Another day for another grief.
Depending on how you feel.
Depending on where you stand.
And usually, we stand knee-deep in shit.
But today my mind is at peace
Since I am free from any guilt and doubt
And I'll get to see the sunrise
First one this spring.
And it makes me feel restless
Like waiting to meet an old friend
Who wears a silly bowler hat everywhere
And you know it's going to catch some unwanted attention
And you feel slightly uncomfortable,
But you really like the guy and don't know him that well
So you don't mention it.